Ole rohkeasti sinä – Sari Niirasen värikkäät työt kietovat lämpöön

Uutinen  20.10.2025

Ole rohkeasti sinä -juttusarjassa jaamme rohkeiden kotimaisten kädentaitajien tarinoita omannäköisistä ja luovista poluista – sekä tavoista ilmaista kädentaitojen avulla sitä, kuka on. Sari Niirasen intohimona on virkkaaminen. Perämeren rannalla taitavan harrastelijan käsissä syntyy runsaita ja värikkäitä virkattuja ihanuuksia.

”Rakastan värejä ja erilaisten lankojen tuntua käsissäni. Suunnittelen aina mallit itse ja vaikka kuinka joskus yritän tehdä jotain ’neutraalimmista väreistä’, niin lopulta niihin aina hiipii runsaasti värejä ja eri lankamateriaaleja. Yhdistelen niitä mieleni mukaan, ja lopputulos on usein itsellenikin yllätys”, Sari kertoo.

”Virkkaus on minun juttuni, sen vapaus ja helppous tekee luomisesta nautinnon. Usein virkkailen vain kukkia ja palasia, niitä löytyy kotoa joka paikasta. Kun aloitan uuden työn, huomaan että tämä kukka ja palanen sopii juuri tähän työhön. Virkkaan joka päivä, jo lankojen tuntu käsissäni saa mielen rauhoittumaan. Usein vain istun ja katselen lankojani ja ’kuuntelen’, mitä niistä voisi syntyä. Käsityö kulkee myös aina mukanani automatkoilla, venematkoilla, lähes joka paikassa. Joskus kun olemme olleet viikonlopun reissussa enkä ole ottanut lankoja mukaan, alan jo parin päivän päästä ikävöimään niitä. Mieskin tietää tämän ja on tottunut siihen.”

Mitä ’Ole rohkeasti sinä’ sinulle merkitsee?

”Minulla ei ole koskaan ollut lähipiirissä ketään, joka tekisi käsitöitä, paitsi äitini, joka opetti minut virkkaamaan ja neulomaan. Äiti on taitava tekijä, ja häneltä saan edelleen neuvoja ja opastusta tarvittaessa.”

”Ystävät ymmärtävät, että meille ei välttämättä mahdu joka kerta kahville, kun pöydät on täynnä lankoja ja minun käsityöprojektejani. Ystävät ovat sanoneetkin minun olevan ’vähän erikoinen’, mutta positiivisessa mielessä. Jo lapsena kiinnitin huomioni erilaisiin asioihin kuin muut. Huomasin puissa erikoiset lehtien mallit, erotin yhdellä silmäyksellä neliapilan nurmikolta. Viimeksi eilen pysähdyin pyörälenkillä ja heti katse osui neliapilaan. Muistan vieläkin lapsuudesta erilaisten mattojen kuvioita, mummon huivin materiaalin tunnun ja kenkien erikoisen pinnan”, Sari kertoo.

”Otin muutama vuosi sitten töistä opintovapaata ja opiskelin tekstiiliartesaaniksi. Välillä sain kuulla, että myyntiin tehtyjen tuotteiden pitäisi olla väritykseltään neutraaleja, beigeä, harmaata, valkoista, että kukaan ei nykyään osta mitään värikästä. Opiskelun aikana sain apurahan ja menin opiskelijavaihtoon Haapsalun Kutsehariduskeskukseen, jossa lähes kaikki oli toisin, ihan minun näköistäni. Lumouduin värikylläisyydestä, materiaalien runsaudesta ja käsityön ja perinteiden arvostamisesta. Olen aina tehnyt värikästä, se tulee jostain tuolta syvältä, sisimmästä, tarve liittää eri värejä yhteen ja tehdä niistä jotain kaunista.”

Sarin oma persoona näkyy valmiissa töissä. ”Työni ovat runsaita, värikkäitä ja isoja, niiden pitää olla! Niistä saa turvaa ja piilopaikan, niihin voi kietoutua ja ne antavat lämpöä. Niiden pitää lohduttaa ja ilahduttaa kauneudellaan ja väreillään. Kait ne ovat niin kuin minä, runsas, pehmeä ja kotona viihtyvä lämmön antaja.”

Mistä haaveilet?

”Haluaisin joskus tehdä kirjan töistäni. Ja tietysti toivon, että olisi enemmän aikaa paneutua käsitöihin ja suunnitella ja testailla uusia malleja. Ja tutustua muihinkin tekijöihin. Olen itseoppinut harrastelija, en ammattilainen. Aikaa on niin vähän, että töitä ei synny montaa vuoden aikana, mutta tässä asiassa minulla ei ole kiire minnekään. Nautin aina jokaisesta silmukasta”, Sari kertoo.