Arvaamaton kuuma laava muotoutui Tulevaisuus-teeman ilmeeksi
Uutinen 03.05.2022
Lasitaiteilija Sini Majurin kätten jäljet näkyvät tämän vuoden Suomen Kädentaidot -messujen ilmeessä. Lasiteoksessa on käytetty yli sata vuotta vanhaa graal-tekniikkaa, jossa lasi puhalletaan useaan kertaan. Vanhaan tekniikkaan on yhdistetty uutta kuviointimenetelmää ja haettu keveyttä pitsimäisillä lehtikuvioilla.
Majurin teoksessa on useita kerroksia. Työ kuvastaa mysteeriä tulevaisuudesta, Suomen Kädentaidot -messujen teemasta.
– Täytyy nähdä lähelle, jotta näkisi myös kauas. Kun katsoo esineen sisälle, katsoo ensin pitsin läpi, ikään kuin ihmisen käsityöperinteen läpi, solun sisälle ja ihmisyyteen. Kädet kannattelevat tulevaisuutta. Lasi on samalla ikuinen, mutta hauras. Herkkä ja vahva. Se on tavallaan paradoksi, taiteilija sanoo.
Tiimi ja assistentti auttavat hankalissa työvaiheissa
Majuri on muotoilija-taiteilija. Messujen teosta on ollut tekemässä Majurin kanssa hänen luottotiiminsä: lasitaiteilija Marja Hepo-aho ja lasipuhaltajamestari Kari Alakoski.
– Se taito, mitä häviää, kun he joskus jäävät eläkkeelle, on aivan uskomatonta. He ovat Suomessa harvinaislaatuisia tyyppejä, jotka saavat väännettyä lasista mitä tahansa, Majuri hehkuttaa.
Jos Majuri työskentelee yksin, hänellä on toisinaan apuna assistentti, joka auttaa hankalissa työvaiheissa. Toiset kädet voivat vaikka aukaista muotin tai avustaa, jos käsiteltävänä on jotakin painavaa.
– Lasityössä viuhuaa useita käsipareja. Vuosien aikana olen löytänyt oman laumani. Työn tekeminen on kuin tanssia, kun alamme tekemään sarjallista tuotantoa. Kommunikaatio ja toisen kunnioitus ovat erittäin tärkeitä. Hyvin pienestä eleestä näkee, mitä toinen tarkoittaa, hän kertoo.
Kansainvälinen keskustelu on alalla tärkeää
Käsin valmistettu lasi on ehdolla Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Monikansalliseen hakemukseen odotetaan ratkaisua joulukuussa 2023.
– Kansainvälisiin alan keskusteluihin osallistuminen on tärkeää. Täytyy tehdä vielä paljon työtä sen eteen, että lasi mielletään nykytaiteeksi. Lasi on materiaalina todella ilmaisuvoimainen, Majuri sanoo.
Hänen töitään on parhaillaan esillä kansainvälisessä nykytaiteen näyttelyssä Venetsiassa. Syksyllä järjestettävät Venetsian lasiviikot ovat alan toimijoille tärkeä tapahtuma. Majuri toivoo, että suomalainen nykylasi saisi tunnettuutta maailmalla.
– Vuosi sitten houkuttelin Venetsiaan kahdeksan suomalaista lasitaiteilijaa yhteisnäyttelyyn. On harvinaista tehdä lasistudioiden kesken yhteistyötä, sillä kaikki ovat tottuneet väkertämään itsekseen. Olen halunnut ravistella, että kyllä Suomesta löytyy muitakin tekijöitä kuin Wirkkala ja Sarpaneva, hän muistuttaa.
Majuri kokee olevansa ennen kaikkea seikkailija ja raja-aitojen murtaja. Hän on päätynyt lasin pariin alun perin muodin maailmasta. Majuri opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa keramiikka- ja lasitaidetta ja on toiminut taiteilijana ja muotoilijana vuodesta 2008 lähtien.
– Taito on ihmisyyteen hyvin oleellisesti liittyvä tarve, jotain mitä meillä on solutasolla. Jos ajattelee vaikkapa sivistyksen kehitystä, miten tärkeää käsillä tekeminen on aina olut. Jollakin tavalla se resonoi, kun käsittelee lasimateriaalia, Majuri sanoo.
Majurin tekemä taide heijastaa tätä aikaa
Suomen Kädentaidot -messujen tämänvuotinen tulevaisuus-teema kiehtoo Majuria.
– Tulevaisuus on hankalasti määriteltävissä. Joskus unohdamme, että aika liikkuu eteenpäin. Tulevaisuudessa kiinnostaa erityisesti sen epävarmuus. Se antaa elämälle arvon, hän sanoo.
Sini Majuri haluaa käsitellä taiteella asioita, jotka ovat hänelle siinä hetkessä tärkeitä.
– Taide heijastaa tätä aikaa syvemmällä tasolla. Haluan työssäni keskittyä aiheisiin, joilla on merkitystä. Lasimateriaalin kautta voin tavoittaa aineettomia tasoja ja merkityksiä, joita on hankala sanoittaa. Lasista voi peilata itseään. Se antaa tilaa tavoittaa jotakin herkkää, Majuri kuvaa.
Lasissa Majuria kiinnostaa sen arvaamattomuus ja villi luonne, joka joskus yllättää.
– Se on alkuun kuumaa laavaa ennen kuin asettuu muotoonsa. Lasin työstäminen on prosessi, johon ei ole olemassa kaavaa, vaan se on täysin vaistonvaraista tekemistä. Jos yrittää tehdä täysin samanlaisen uniikkiveistoksen uudelleen, se ei ole mahdollista. Se antaa työlle vielä lisää arvoa.