Ole rohkeasti sinä – Marrin tarina
Uutinen 11.09.2025
”Minä olen Marri, ja käteni ovat jo ryppyiset. Täytän tänä kesänä 71 vuotta.
Herätessäni lapsena mummulan vinttikamarissa, ikkunan takana oli ison koivun latvukset. Kuulin mummun juttelevan naapurin Kaisan kanssa. Mummu kulki pihalla alushame päällään ja sukat jalassa, harja ja sihveli kädessä. Mummuni oli taidokas kädentaitaja, hän virkkasi Vammalan herrasväelle kaikkea kaunista. Ja uskalsi olla oma itsensä. Koivun latvuksen lehdet ja oksat tekivät kauniita kuvia, jotka näkyivät vinttikamarin ikkunasta. Siellä oli kukkia, kauriita, enkeleitä ja hevosia. Tiesin, että minä piirrän vielä nuo kaikki ja enemmänkin.
Mummuni ja äitini istuttivat minuun käsityön ilon, voimakkaat värit ja huumorin. Käsitöitä tehdessään he kertoivat tarinoita, ja niitä oli paljon. Istuin piirissä mukana. Kului vuosia ja tein intohimoisesti kaikkea kangaspuista kutomiseen, ompelusta kirjontaan ja niin edelleen. Piirsin ja maalasin, kasvatin lapset ja kävin töissä. Ja sitten jäin eläkkeelle. Kaikki pysähtyi.
Pirkkalan taitokeskuksen opettaja kehotti minua osallistumaan yhteiskirjontaan, joka eteni Taito-lehdessä. Työ valmistui ja pääsi CraftCorneriin yhteisnäyttelyyn Helsinkiin. Tajusin että minä voin vapaasti kirjoa kaikki muistoni sellaisena kuin itse haluan.
Tässä harrastuksessa yhdistyy kaikki mitä rakastan: käsityöt, piirtäminen, maalaaminen ja tarinat. Minun töitäni on ollut tuon alun lisäksi Pirkkalan, Lempäälän ja Oriveden taitokeskuksissa sekä nyt huhtikuussa Verkarannassa Taidesuunnistuksessa. Katsojia on ollut noin 300 yhteensä. Paras palaute tuli mieheltä joka sanoi vaimolleen: ’onpa erinomaisia taitoja ihmisellä, joka on niin tuiki tavallisen näköinen.’
Vihdoinkin olen uskaltanut näyttää intohimoni, vaikkakin harrastajan roolissa.”
Kuvassa on Marrin vapaalla kädellä kirjoma taulu Kurki ja hirvi
”Taulut ovat tarinoineen uniikkeja omia kokemuksiani ja muistojani. Tämän taulun kohtaus sattui metsätietä ajaessani, kun kurki ajoi takaa nuorta uroshirveä. Tauluja on yli 20, lapsuuden muistoistani alkaen nykyhetkeen.
Persoonani näkyy töissä voimakkaina väreinä, leikkisyytenä ja ilona sekä hauskuutena. Ilman sitkeyttäni ja kärsivällisyyttäni ei taulut olisi valmistuneet. Olen kuuroutumassa ja sekin näkyy töissäni. Minä näen paljon enemmän ja tarkemmin kuin normaalikuuloisena. Olen hyväksynyt huonokuuloisuuden osaksi persoonaani.
Haluan jatkaa kohti digitaalista maailmaa. Tulevana syksynä aiomme mieheni kanssa kuvata kaikki teokseni ja minä kerron samalla jokaisen tauluni tarinan katsojalle.”
– Marjaliisa Alanko
Tutustu muihin Marrin töihin
